Elämää pandemian myötä - Mitä opimme tästä?

Mennyt vuosi on opettanut meille, että maailmassa ja elämässämme voi tapahtua mitä tahansa, minä hetkenä hyvänsä, joka ravistelee totuttuja arjen rutiineja, itsestäänselvinä pitämiämme asioita ja jopa perusluottamusta elämäämme. Olemme havahtuneet siihen, että elämä yhteiskunnassamme on hyvin herkästi haavoittuvaa ja lopulta olemme aika yksin selviämässä mm.sellaisista turbulensseista, mitä juuri nyt maailmassa on käynnissä. Jos koko olemassaolomme ja onnellisuutemme on riippuvainen siitä, että ulkoiset olosuhteet pysyvät muuttumattomina, olemme aika heikoilla jäillä.

Kun omasta elämästäni lähti matto jalkojen alta ensimmäisen avioeroni ja äitini ja isäni avioeron myötä 15 vuotta sitten, havahduin ensimmäisen kerran elämän arvaamattomuuteen ja haavoittuvuuteen. Samassa rytäkässä olin myös jo jonkin aikaa oireillut työuupumuksen kanssa laulajan urallani. Lopulta olin siinä tilanteessa, että en enää tunnistanut itseäni enkä elämääni, ja huomasin olevani lopen uupunut ihan kaikkeen.

Luovutin. Päästin irti. Rukoilin…

Ja toivoin, että edes joku kuulisi…

Kuva: Shawn Reeder

Tiedätkö kuka olet? Tunnetko itsesi?

Muistan istuneena Turun keskustassa autossa liikennevaloissa kesällä 2005, kun nämä kysymykset lävistivät tajuntani. Se oli ensimmäinen heräämisen hetkeni. Tajusin, että minulla ei ollut vastausta näihin kysymyksiin. Tiesin kyllä, että olin (ollut) laulaja, jonkun vaimo ja bändini liideri ja työnantaja, sekä vanhempieni tytär ja veljeni sisko, mutta kuka olisin ilman mitään näitä rooleja?

Tajusin, että en tiedä. Todistettavasti olin kuitenkin olemassa.

Mutta KUKA OLI SE, JOKA OLI OLEMASSA?

Sohaisin tuolla spontaanilla kysymyksellä koko universumin ydinkysymykseen ja suurimpaan mysteeriin. Tietämättäni. Siitä alkoi kiivas, monivaiheinen, sotkuinen, epälooginen ja sielua riivaava etsintä, joka johti ensin ensimmäiseen kokemukseeni enkeleistä ja päättyi lopulta kolme vuotta myöhemmin Äiti Amman syliin. Sen ei olisi tarvinnut johtaa sinne, mutta minun polkuuni tämäkin käänne nyt näköjään kuului. Ja hyvä niin. Yksin en olisi kaikkea sitä vyyhtiä osannut selvittää, sitä sotkua, jonka olin itse saanut aikaiseksi. Tietämättömyyttäni.

Rukoiluni oli siis mitä ilmeisimmin mennyt perille. Kohta istuin jo intialaisessa temppelissä polvillani tuon tummahipiäisen naisen jalkojen juuressa ja vain itkin. Itkin sekä onnesta että surusta. Surusta siitä, mitä oli tapahtunut ja että en osaa elää tätä elämää; sekä onnesta siitä, että tämä universumi on sittenkin hyväntahtoinen ja että se kantaa meitä jos vain annamme sen kantaa. 

Amman kanssa sain ensimmäisen kokemuksen siitä, mitä on todellinen rakkaus. Tiedätkö, sellainen, mikä ei odota mitään, ei vaadi mitään, ei arvota, ei pelkää. Vain on.

Amman myötä en ole enää ollut myöskään tietämätön. Näen kipeän selvästi oman rajoittuneisuuteni, omat haavani, omat vajavaisuuteni - mutta myös omat vahvuuteni, lahjani ja yltiöpäisen tahdon KASVUUN. Olen oppinut syleilemään muutosta, luottamaan epävarmuuteen, sietämään pimeää. Olen oppinut odottamaan, kuuntelemaan ja toimimaan, kun sen aika on. Olen oppinut, että tämä silmillä nähtävä todellisuus ei ole koko totuus. Sen lisäksi on olemassa MYSTEERI, jota mikään tiede ei (toistaiseksi) ole vielä kokonaisuudessaan osannut selittää; universaali voima, joka tätä kaikkea liikuttaa; kosmiset lainalaisuudet, jotka oppimalla voin oppia lentämään ja nauttimaan elämästä sen sijaan, että haraan koko ajan vastaan ja yritän itse hallita kaikkea. Ihminen ei pysty hallita mysteeriä. Me olemme mysteeri. Tuosta mysteeristä käsin elämällä elämä on täynnä luovuutta, inspiraatiota, ihmeitä, toivoa, rakkautta ja hyvyyttä. Mysteerissä eläminen ei ole koskaan tylsää, paikoilleen jämähtänyttä eikä rutiininomaista. Omg, ei!! Kaukana siitä!!

Tämä aika opettaa meille ennen kaikkea sitä, että meidän täytyy alkaa pitää huolta itsestämme ja sisäisestä maailmastamme. Jos emme ala pitää huolta ensin itsestämme, miten pystymme pitää huolta myöskään muista. Oma tankkimme täytyy olla ensin täynnä. 

Vuosien varrella olen opetellut vahvistamaan itseäni sisältä päin. Että vaikka mitä elämässäni tapahtuisi (kuten äitini kuolema tai äänen menetys), tietäisin, että elämä kantaa. Opettelin meditoimaan, joogaamaan, olemaan luonnossa, olemaan yksin, luottamaan tähtien ohjaukseen ja intuitiooni, olemaan hakematta turvaa, hyväksyntää ja vahvistusta asioilleni muilta ihmisiltä, opettelin hallitsemaan mieltäni, energiaani ja aikaani. Opettelin näkemään itseni, muut ihmiset ja maailman ennen kaikkea hyvänä paikkana olla ja elää - en vaaleanpunaisten lasien läpi, vaan puhtaasta, pyyteettömästä rakkauden tilasta käsin.

Mikään superihminen minusta ei kuitenkaan ole tullut. Minua sattuu, jos minua, läheisiäni, eläimiä tai luontoa loukataan. Tulen vihaiseksi epäoikeudenmukaisuudesta. Osaan todella korottaa ääntäni, jos kärsin vääryydestä. Mutta osaan asettaa rajat ja olla niissä erittäin tiukka. Osaan sanoa ei. Osaan sanoa kyllä. Osaan pitää puoliani ja puolustaa myös muita, niin kuin leijonamama vain osaa. 

Kuva: Shawn Reeder

Ainoa asia, mikä tässä elämässä on varmaa, on jatkuva muutos. Olen huomannut, että on parempi opetella surffaamaan muutoksen harjalla, kuin yrittää hallita aaltoja. Aaltojen, elämän, ei tarvitse heitellä meitä hallitsemattomasti, vaan oppimalla tiettyjä elämäntaitoja meistä voi tulla erinomaisia kanssaluojia elämän kanssa! Niitä elämäntaitoja tarvitsemme tänä päivänä enemmän kuin koskaan.

Tässä minun TOP 13 avaimet, jotka auttavat minua elämän aallokossa. Ota ne käyttöösi jo tänään!

• Ole luonnossa niin paljon kuin mahdollista
• Meditoi tai ole muuten vain hiljaisuudessa ilman mitään tekemistä
• Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka ovat henkisesti ja sielullisesti virittyneitä
• Lue sielullisesti ravitsevaa kirjallisuutta ja kirjaa ylös oivalluksiasi
• Tutki sisäistä maailmaasi rehellisesti ja rakkauden valossa
• Tee muutoksia, jotka sinun täytyy tehdä ollaksesi onnellinen (huom! selvitä ensin, mikä tekee sinut onnelliseksi. Se mikä tekee minut onnelliseksi, voi tehdä sinut onnettomaksi.)
• Auta lahjoillasi ja vahvuuksillasi muita ihmisiä 
• Omaksu avara, joustava ja vahva mielenlaatu
• Pidä huolta kehostasi ja liiku sillä tavalla mikä tuntuu sinulle luontevimmalta
• Pidä (kunnon) paastoa negatiivisista ihmisistä ja mediavirrasta
• Juo tarpeeksi vettä, syö ravinteikasta ruokaa ja nuku hyvin
• Opettele pitämään huolta talousasioistasi
• Tee enemmän niitä asioita joista nautit
• TOISTA NIIN USEIN KUIN MAHDOLLISTA, MIELELLÄÄN PÄIVITTÄIN!

Jos kärsit tällä hetkellä pandemian vaikutuksista, kannustan sinua käyttämään noita avaimia vieläkin isommin. Ihminen on ihmeellinen olento. Jos täytämme itsemme positiivisella elämänenergialla, niin meillä on kyky nousta vaikeimmastakin tilanteesta takaisin elävien kirjoihin.

Oletko menettänyt työsi ja olet täysin rahaton? Oletko kärsinyt pandemiasta henkisesti tai fyysisesti? Hae apua. Hae apua ystävältä, naapurilta, sosiaalitoimistosta, sairaalasta. Hae avustuksia, turvaudu sosiaaliturvan apuun häpeilemättä, ja ala samalla työstää sisäistä maailmaasi. Jos sinulla on pääsy nettiin tai kirjastoon, niin hae sieltä meditaatiomusiikkia ja kohottavaa (henkistä) kirjallisuutta (vaikka et uskoisi niiden voimaan yhtään), ja ala koodata mieltäsi uuteen uskoon itsestäsi ja elämästäsi. Rukoile. Luota sisäiseen viisauteesi. Ja jos vain pystyt, niin lähde luontoon. Mieti siellä missä olet hyvä ja ala tehdä sitä. Kriisi, jossa olet, voi olla sinun pelastajasi täysin uuteen elämään, jonka saat rakentaa nyt alusta ja voit luoda mitä vain. Uskalla haaveilla, uskalla nousta negatiivisen mielen yläpuolelle ja tarttua toimeen. Et ole yksin. 

Tämä on alku jollekin aivan uudelle ja upealle! Otetaan vastaan!

Rakkaudella,

Deepthi