Äidin Aika

Rakas Siskoni,

Kuvittele maailma, jossa saat ilmentää itseäsi kokonaisvaltaisesti ja sitä juhlitaan, arvostetaan ja siihen kannustetaan joka taholta. Kannat syvää näkemisen ja aistimisen taitoa, ja käytät niitä korkeimpaan hyvään, sekä itsesi että kaikkien muidenkin hyväksi. Elät harmoniassa luonnon, itsesi, kehosi ja muiden ihmisten kanssa. Aistit energioita ja elät niitä kuunnellen ja omat rajasi tuntien. Tiedät milloin on aika levätä, milloin toimia. Lepo tarkoittaa sinulle rentoutumista vaikkapa luonnon äärellä, ystävien kanssa olemista tai hiljaisuudesta nauttimista. Toiminta puolestaan kumpuaa sinulla rakkaudesta ja harmoniasta, jossa tiedät, että kaikelle on jumalallinen ajoituksensa ja tarkoituksensa. Olet jumalallisen rakkauden sivellin.

Ihmissuhteesi ovat harmonisia, koska olet rehellinen itsellesi ja tunnoillesi, ja kommunikoit ne avoimesti ääneen ympärilläsi oleville ihmisille. Sisälläsi säilyy näin harmonia. Menneisyydestä olet päästänyt irti. Olet oppinut, että kaikella menneisyydessä on ollut tarkoituksensa. Nykyään näet ne valepukuisina enkeleinä, siunauksellisina kasvunpaikkoina polullasi. 

Työ jota teet, on sielunkutsumustyösi. Sydämesi laulaa ilosta, eikä työ edes tunnu työltä. Se on sinun tapasi elää ja tuoda maailmaan hyvää. Pysyt koko ajan korkeassa värähtelyssä, koska olet uskollinen itsellesi ja seuraat sydäntäsi. Tämä puolestaan vetää lisää hyvää elämääsi, ja runsaus on toinen nimesi. Et epäile itseäsi ja arvoasi, vaan olet se valo joka olet.

* * * 

Tämä on meidän tulevaisuutemme, joka on Nyt. Annatko tämän olla totta sinulle? Vai kuuletko pienen äänen sanovan takaraivossasi, että "ei tuollainen elämä voi olla mahdollista", "kyllä minäkin sitten elän tuollaista elämää, kun minulla on x, x ja x asiat kunnossa" tai "kyllä minäkin, jos olisin x, x tai x." (täytä itse lauseet).

Tällä viikolla, juuri pääsiäisen aikaan, maailmassa on tapahtunut iso energiatasapainotus kollektiivitasolla, joka tuntuu nyt meidän jokaisen soluissa, kehossa, kuurytmissä, mielen ja sydämen tasolla. Mikään ei ole enää entisellään. Vauhti saattaa nyt tuntua liiankin kovalta, eikä mieli meinaa pysyä perässä. Ja se on hyvä niin. Ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on, että päästämme irti. Että päästämme irti kontrollista ja hallinnasta, ulkoisen hallinnan illuusiosta. Mitä enemmän yritämme nyt ymmärtää, hallita ja järkeistää, sitä enemmän solmuun asiat todellisuudessamme menevät. Nyt riittää, että otamme vastaan, tiedostamme ja annamme tarvittavien päivitysten tapahtua.

Kun astumme Äidin Aikaan, missään ei ole enää "järkeä". Astumme pyhään tuntemattomaan, jossa joudumme vain Luottamaan. Kun tämän hypyn teemme, tulemme huomaamaan, että saamme tilalle jotain aivan upeaa, jotain vielä suloisempaa, täyttymyksellisempää ja rakkaudellisempaa, mitä olemme koskaan kokeneet.

Ensimmäinen oma kokemukseni tästä tapahtui marraskuussa 2008. Olin tuolloin menossa tapaamaan Ammaa ensimmäistä kertaa Kaapelitehtaalle, enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Mutta asioita "alkoi tapahtua" jo ennen kuin pääsin edes Kaapelitehtaalle sisään (ja itse asiassa jo paljon paljon aikaisemmin, mitä en silloin vain tunnistanut...). Nousin Ruoholahdessa metrosta ja olin soittamassa ystävälleni, että olisin kohta hallilla. Sen sijaan että olisin saanut numeron näppäiltyä, puhelimeni luiskahti kädestäsi rullaportaisiin ja meni rikki. Ei toiminut enää sen enempää puhelin, tekstiviestit, sähköpostit kuin mitkään muutkaan. Whatsuppia ei silloin oltu vielä keksittykään... Ensimmäinen lause, mikä päähäni pälkähti kuin jonkun ulkopuolisen sanomana oli, että "Olet siirtynyt nyt Äidin Aikaan. Tuossa Ajassa ei ole aikaa eikä paikkaa. Sinun tehtäväsi on vain Antautua." Muistan nauraneeni rullaportaissa ääneen ja tunteneeni ihmeellistä helpotusta. Muistan yhdistäneeni äänen Ammaan ja sanoneen hänelle ääneen, että "Selvä juttu. Olkoon sitten niin!" Jotenkin vaistomaisesti tunsin, että tämä oli uuden elämäni ensimmäinen päivä. Ja niin oli. Kokemukset, jota tätä lapsenomaista, spontaania antautumista seurasivat, olivat jotain sellaista, jota en olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan osannut keksiä itse.

Äidin Aika on nyt konkreettisesti meidän kaikkien keskellä juuri nyt. Moni asia viime vuosina on mennyt uusiksi niin globaalisti kuin yksilötasollakin. Mitä enemmän Äiti on ankkuroitunut keskellemme, sitä selvemmin ihmiskunnan ja yhteiskunnan varjot ovat tulleet näkyviin, koska Äiti haluaa kaiken tulevan valoon, ihmisten tietoisuuteen puhdistettavaksi ja vapautettavaksi. Näemme yhä räikeämpiä epätasapainoja milloin minkäkin instituution sisällä, sekä ihan kollektiivisti siinä, miten olemme itse tottuneet toimimaan. Naiset ovat lähteneet kollektiivisti nousemaan omaan voimaansa ja yhdistymään, ja myös miehissä on nähtävissä tätä samaa liikehdintää. Halutaan löytää totuus, oma voima ja sydämenääni. Halutaan löytää yhteisöllisyys, jakaminen ja luottamus. Ei enää tyydytä olemaan talutusnuorassa ja elämään jonkun toisen armoilla. Sanomme ei hierarkioille ja epäterveille parisuhdemalleille ja elämäntavoille. 

Kun ihmiset tulevat omaan voimaansa, ketä silloin voi enää johtaa? Ei ole enää tarvetta vanhanaikaiselle johtajuudelle, koska kaikki ovat hereillä ja tuntevat sisimmässään, jos joku ei mene oikein. Emme enää kiellä noita signaaleja, vaan olemme valmiita katsomaan asioita ja ihmisiä silmiin ja tunnustelemaan, mitä nuo signaalit kertovat itsestämme ja mikä on vain projisointia, ja missä taas on oikeasti epäkohta ulkopuolellamme. Emme tyydy enää olemaan hiljaa.

Äidin myötä kurkkuchakramme aukaistaan ja seksuaalienergiamme alkaa virrata vapaasti, ja yhdistymme Korkeamman Minämme ohjaukseen. Silloin kukaan ei voi enää hallita toista. Se on mahdotonta. Äidin paluun myötä jokainen ottaa itse vastuun itsestään, energiastaan, elintavoistaan, valinnoistaan, valostaan ja varjoistaan. Emme enää kaada asioitamme muiden niskaan, eikä kukaan suostu toisensa roskaämpäriksi. Sen sijaan rakkautta, myötätuntoa ja empatiaa meillä on vaikka muille jakaa. Näemme, mitä joku toinen on käymässä läpi, ja osaamme tukea toinen toisiamme ilman, että yliannamme ja menetämme omaa voimaamme.

Notre Damen tulipalo tämän viikon alussa tuntui vahvalta symbolilta uuden ajan koittamisesta. Avaan tässä vähän omia kokemuksiani, joille tämä tapahtuma tuntui kuin pisteeltä iin päälle.

Vuoden 2012 lopulla menetin ääneni kesken automatkan. Koko kehoni meni sisäisesti "solmuun" enkä saanut henkeä enkä pystynyt puhumaan. Jouduin perumaan työni ja seuraavat kolme kuukautta käytännössä makasin joogamatolla ja opettelin hiljalleen hengittämään, puhumaan ja laulamaan uudelleen. Puoli vuotta myöhemmin sain äänenmenetykselleni jopa lääkärin diagnoosin, jonka mukaan en voisi enää koskaan laulaa, vaan minun täytyisi hankkia itselleni uusi ammatti. Vaikka diagnoosi oli shokki, tiesin sisimmässäni, että tuo ei ollut totta. Tiesin, että minulla on mahdollisuus toipua, jos sukellan syvemmälle itseeni ja luotan sisäiseen ohjaukseeni. Jos etsin alkusyyn äkilliseen äänenlähtööni. Samalla tiesin, että tämä on jälleen alku jollekin uudelle, ja etenkin mahdollisuus syvempään henkiseen antautumiseen.

Ja niin tein. Äänen tutkiminen vei minut yllättäen aivan toiseen suuntaan, mitä olin ajatellut: pyhän naiseuden ja pyhän seksuaalisuuden tutkimiseen. Huomasin ääniharjoituksia tehdessäni, että kun asetuin kohtuuni laulaessani, niin ääni toimi paljon vapaammin ja vahvemmin. Kun tein meditaatioita ja visualisointeja chakroille ja erityisesti shakraalichakralle, lävitseni humahti kipeitä tunteita ja sydänsuruja, ja ihmettelin, että mitä nämä ovat. Netissä ja kirjakaupoissa eteeni alkoi ilmestyä pyhään naiseuteen ja pyhään seksuaalisuuteen liittyvää kirjallisuutta, ja niissä toistui usein kohdun ja kurkun pyhä yhteys, ja aloin ymmärtää, että tästä minun äänenlähdössänikin oli kyse. 

Mitä enemmän asioita tutkin, sitä syvemmin tajusin, että tässä on kyse kollektiivisesta eheytymisestä. Aloin saada visioita ja tietoa siitä, miten naiset on vuosituhansia vaiennettu ja feminiinistä voimaa on alistettu sekä miehissä että naisissa. Aloin saada visioita menneiden elämien kokemuksistani papittarena, parantajana, noitana, viettelijättärenä, nunnana, Maria Magdalenana... milloin minäkin, ja nuo kaikki roolit ovat olleet elävinä edelleen minun olemuksessani niin varjopuolina kuin valonakin. Aloin myös ymmärtää, miksi esimerkiksi koulussa historian ja uskonnon tunnit eivät ole tuntuneet hyvältä: siksi, koska niissä opetetut asiat eivät ole koko totuus asioista. On haluttu luoda kuva, jonka avulla pysymme unohduksen vallassa. Tämä on patriarkaalisen maailman ydin. 

Nyt, kun Äidin Aika palaa, heräämme unesta, jossa olemme olleet. Muistamme, kuka olemme kerran olleet ja minkälaisia rooleja olemme ottaneet. Alamme muistaa sen ytimen, joka olemme ilman mitään rooleja ja koodauksia: Rakkaus. 

Äänenlähdöstäni lähtien olen täysipäiväisesti työstänyt pyhän naiseuden ja pyhän seksuaalisuuden teemoja ja vapauttanut itseäni. Samalla olen oppinut aivan valtavasti tästä järjestelmästä ja koodistosta ja jakanut oppeja muillekin niin kirjojen, iltojen, retriittien kuin konserttienikin välityksellä. Kaiken ytimessä on vain yksi päämäärä: ankkuroida Äiti maan päälle ja meihin kaikkiin. Auttaa ihmisiä Muistamaan alkuperäiset asetuksemme.

Tänä keväänä, huhtikuun alussa tuntui, että sain työstön menneisyyteni ja menneiden elämieni osalta päätökseen. Kaikki lähti varmastikin siitä, että päätin olla lähtemättä tulevana toukokuuna erääseen Maria Magdalena -retriittiin Ranskaan. Minusta alkoi aivan yhtäkkiä tuntua, että se ei olisi enää ajankohtaista minulle toukokuussa. Arvelin sen johtuvan siitä, että olin menossa Havaijille pitämään Pyhä Nainen -retriittiä koulutusryhmälleni, joten energiani tulisi siellä varmastikin muuttumaan. No, näin kävikin. 

Havaijilta kotiin palattuani tunsin, että joku energia minussa oli auennut, ja pystyin viimein julkaisemaan Maria Magdalenasta kirjoittamani blogipostauksen tänne sivuilleni. Olin kirjoittanut sitä monta kuukautta, mutta ei vain ollut tuntunut oikealta julkaista sitä yhtään aiemmin. Nyt sen tein, ja sain siitä valtavasti naisilta palautetta, että miten tutulta kaikki kuulostaa...

Blogipostauksen julkaisua seuraavana aamuna heräsin uuteen tunteeseen: kurkkuchakrani tuntui yhtäkkiä täysin vapaalta! En ollut tuntenut sellaista vapautta kurkkuchakrani ympärillä yli kuuteen vuoteen!! Nousin sängystä ja istuin välittömästi joogamatolle alttarin eteen ja kaivoin päiväkirjani esiin. Viesti, joka tuli läpi, oli seuraava:

"Olet nyt vapaa.

Kaikki menneiden elämien papitar/Maria Magdalena -koodisi on nyt kuitattu.

Olette kollektiivisesti siirtyneet uuteen Äidin Aikaan, jota ei enää tarvitse linkittää menneeseen.

Olet nyt vapaa."

Kuuntelin mykistyneenä tätä viestiä ja tunnustelin sisäisesti oloani. Katselin menneeseen Magdalena-elämääni ja -linjaani, enkä tuntenut enää sitä surun, voimattomuuden ja pelon verhoamaa harsoa, minkä olin viimeiset kuusi vuotta menneiden elämieni päällä tuntenut. Sitä ei enää ollut. Se oli pyyhitty pois. Olin Äidin armosta voittanut itseni ja menneisyyteni. Pystyin tuntemaan vain rakkautta ja iloa, kiitollisuuden kyyneleet silmissä. Ja toteamaan, "Voi Äiti, mikä matka! Herranen aika mikä Matka!!"

Tätä seurasi huhtikuun alussa iso prosessi. Linjasin koko viikon itseäni uuteen feminiini-maskuliinitasapainoon, tein itselleni selväksi tiettyjä asioita ja päästin irti tietyistä energioista itsessäni. Tämä johti siihen, että minulle tuli tarve lähteä Amma-satsangiin, ikään kuin tekemään viimeinen siunaus prosessilleni. Seuraavina päivinä sisälläni jylläsi aivan mahdottoman voimakas uusi energia, jonka myötä putsasin koko kodin, vaihdoin alttarille uudet symbolit, ja rikoin vahingossa uudenuutukaisen ruusukvartsisen Ankh-ristini!!! En voinut kuin katsella rikkoutunutta kristallia silmät pyöreinä ja huudahtaa, että nyt on näköjään tehty todella huolellista työtä, kun kristallitkin hajoavat! Eikä mikä tahansa kristalli: Ankh-kristalli, jonka olin nimenomaan hankkinut Maria Magdalena -linjaani vahvistamaan. En tekisi sillä enää mitään, koska menneisyyteni oli putsattu, eikä minua enää ollut olemassa siinä todellisuudessa. Huh!

Tämä kaikki oli niin voimakasta, että istuin vain monta päivää alttarini äärellä ja kuuntelin ja kirjoitin. Tunsin luissa ja ytimissä, että tämä kaikki ei tapahtunut vain minulle, vaan meille kaikille. Uusi Äidin Ajan energia oli puskenut niin voimalla sisään, että se teki muutosmyrskyn meidän kaikkien elämässä! Mitään kiveä ei voinut jättää kääntämättä ja oli todella uskallettava riisua kaikki pois!! Ihan kaikki!! Ja sitten katsoa mitä jää, kun Äiti on tehnyt tehtävänsä. 

Ja nyt...

Notre Damen kirkon tulipalo. Tämä tulipalo oli kuin viimeinen symboli ja vahvistus sille kaikelle työlle, mitä olemme tehneet ja millaiseen energiaan olemme nyt saapuneet. Notre Dame, Meidän Rouvamme, tuhoutui kuin symbolina sille, että vanhojen patriarkaalisten mallien aika on ohi.

Maria Magdalena -linja elää Ranskassa vahvimpana kuin missään muualla. Maria Magdalena itse on aikanaan opiskellut Isiksen mysteeritemppelissä, ja Notre Dame on kuulemma rakennettu Isiksen temppelin päälle. Ehkä tuon pyhän voimapaikan Pyhän Äidin voiman on aika nousta nyt kaikkien saataville. Äidin on päästävä esiin tasapainottamaan maskuliinivoima, tuomaan ne Pyhään Liittoon keskenään ja palauttamaan harmonia maailmaan. 

Moni nainen on reagoinut tämän uuden jumalallisen feminiini-maskuliinienergian virtaamiseen kehollaan. On ollut ihmeellisiä tuntemuksia, sisäisiä visioita, värikkäitä unia, ja kuukierron keikahtamisia uuteen rytmiin. Omat kuukautiseni lähtivät käyntiin heti seuraavana päivänä tulipalouutisen jälkeen, viikkoa etuajassa. Oli kuin kehoni olisi lähtenyt puhdistumaan kaikista vanhoista energioista ja koodeista ja halunnut heti vapautua uuteen linjaansa. Ja niin on. 

Mitä nyt sitten?

Ei mitään. Nautitaan! Nautitaan uudesta vapaudestamme ja energeettisestä olemuksestamme! Äiti on nyt keskuudessamme, ja me voimme vain pehmentyä sisältäpäin, antautua ja keskittyä palvelemaan Häntä omalla olemuksellamme, Isää unohtamatta. Tulemme näkemään aivan uudenlaisen tavan olla ja elää, uuden tulevaisuuden, jossa ilo, vilpittömyys, läpinäkyvyys, puhtaus, runsaus ja rakkaus ovat elämämme keskipisteessä ja kantavana voimana.

”Life should become one big, hearty laugh ~ that is religion.

That's spirituality. That is real prayer.

God is the innocent smile that blossoms from within."

~Amma

3 Temppelipaikkaa toukokuun 3 viikon henkilökohtaiseen

Pyhä Nainen Initaatioon

on nyt avoinna!

Lue lisää täältä ja varaa paikkasi!